Suomessa käyttivät sairaanhoitajat hiljattain epätavallista metodia palkkataistelussaan. Tehy, sairaanhoitajien työntekijäjärjestö, kehoitti jäseniään irtisanomaan  itsensä 19. marraskuuta 2007, jos tuleva työsopimus ei tyydytä heidän vaatimuksiaan. Työntekijäjärjestö vaatii 430stä 650een Euroa kuukaudessa seuraavalle kahdelle ja puolelle vuodelle. Sairaanhoitajat olivat erittäin tyytymättömiä palkkoihinsa. Sairaanhoitajan, joka on jo vuosia ollut alalla, keskiverto palkka on n. 1400 euroa netto kuukaudessa. Suunnilleen 13 000 Sairaanhoitajaa velvoittautui sanomaan itsensä irti, eli noin puolet sairaanhoitajista Suomen sairaaloissa. Sairaanhoitajien mitta oli täysi, ei hallituksen eikä julkisten tiedoitusvälineiden kiihotus saanut heitä  perimään päätöstään. Huonosti palkatuilla sairaanhoitajilla oli työväen kannatus takanaan, sillä työläiset tiesivät, että on välttämätön pakko puolustautua aina vain huononevia työehtoja vastaan. Protestoivat tiesivät, että heidät työtaistelun jälkeen palkataan uudelleen, koska Suomessa on pulaa sairaanhoitohenkilökunnasta. 

Nykyinen keskusta-oikeisto hallitus "liberaalin" Matti Vanhasen johdolla on valittu vasta maaliskuussa. Sairaanhoitajien palkkavaatimus vastaa konservatiivisen  Kokoomuksen vaalilupausta. Kokoomus oli luvannut, jos se voittaa vaalit, nostaa sairaanhoitohenkilökunnan palkkoja 540 eurolla, jotta saavutettaisiin, niin kuin kokoomus asian ilmaisi, eurooppalainen taso palkoissa.Tämän lupauksen ottivat asinomaiset  todesta.

Sairaaloiden johtokunnat varoittivat kaaosmaisesta tilanteesta, joka syntyisi. Työnantajat uhkasivat, että kun työtaistelu olisi ohi, niin työntkijöitä ei otettaisi automaattisesti työhön takaisin. He syyttivät työntekijäjärjestöä, Tehyä, ja  taistelevia sairaanhoitajia, että he vaarantaisivat työtaistelullaan ihmisten henkiä. Kuka todella vaarantaa ihmisten henkiä, siitä yksi esimerkki aivan tavallisesta terveyden alan arkipäivästä. Suomessa, niin kuin muuallakin, suljetaan klinikoita, niin että Suomessa synnytykset ambulansissa eivät ole enää harvinaisuus. Lapissa voi matka lähimmälle klinikalle olla 500 kilometriä, mutta tämä ongelma ei kuitenkaan ole tyypillinen vain Lapissa. Etelä-Suomessa syntyy jopa enemmän lapsia ambulansseissa. Työnantajapuoli vaatii lainmuutosta, että työtaisteluja voitaisiin "kriittisillä" alueilla rajata. Työnantajapuoli vei 800 työtekijän irtisanomisilmoituksen työtuomioistuimeen, koska nämä työnmtekijät olivat virkasuhteessa. Työnantajapuoli sai kanteesa läpi, 800 työntekijän oli pakko perua irtisanomisensa, koska he eivät virkailijoina saaneet ottaa osaa työtaisteluun. Ja joukkoirtisanominen oli työtaistelu. Tehy yritti, niin kuin työntekijäjärjestöt useinkin, viedä työtaistelun oikeusistuimien alueelle ja teki kanteen työtuomioistuimessa työnantajaa vastaan, koska he olivat lähettäneet irtisanoutuneille sairaanhoitajille laittomia uhkakirjeitä, että näiden työpaikat olisi laitettu hakuun. Tehy ei saanut kannettaan läpi.

Sairaaloiden oli pakko tehdä hätäsuunnitelmia. Suunnitteilla oli lähettää sairaita lentoteitse Ruotsiin Upsalaan ja Saksaan Bonniin. Neuvottelut eivät edenneet toivotulla tavalla. Sairaanhoitajat olivat valmiita suureen työtaisteluun, periin antamisesta ei ollut puhettakaan. Hallitus sai säädettyä juuri ennen irtisanomisten voimaantuloa 17.12.07 uuden lain, potilasturvalain. Tämän lain perusteella voidaan sairaalan henkilökuntaa velvoitaa pakkotyöhön. Suunnitelma 2600 sairaanhoitajan pakottamista työhön oli valmiina. Kutsu menisi sairaanhoitajille henkilökohtaisesti kirjeitse. Haastatteluissa sanoivat sairaanhoitajat, että he olisivat hyvin huolehtineet siitä, että he eivät ole tavoitettavissa. He olivat myös sitä mieltä, että jos pakko-otto työhön tulisi, niin monet sairaanhoitajat eivät enää koskaan palaisi takaisin työhönsä. Sairaanhoitajat, jotka eivät osallistuneet työtaisteluun, sanoivat, että hekin harkitsevat, mitä muuta työtä voisi tehdä, jos kaikki menee näin mahdottomaan suuntaan.

Todella viime tingassa, 20 marraskuuta allekirjoittivat työnantajapuoli ja Tehy työsopimuksen, joka on voimassa neljä vuotta ja käsitää palkankorotuksen 22 prosentista 28 prosenttiin. Joulukuussa tulee myös 270 euron kertamaksu. Hoitajat riemuitsivat kuullessaan uutisen. He olivat myös pettyneitä siihen, että heitä oli syytetty sairaiden laiminlyönnistä ja että on mentävä näin pitkälle ja sanottava itsensä irti, ennen kuin saa palkankorotuksen. Eräs sairaanhoitaja kommentoi: "Pitkään on sanottu, että tänne voi tulla kuka vain tekemään nämä työt. Nyt nahdään, että ei se niin yksinkertaista olekaan." Päinvastoin, oltiinhan jo hakemassa henkilökuntaa pakkotöihin.Tehy ja työnantajat ovat heti ermieltä siitä, paljonko hoitajat saavat ja ketä sopimus koskee. Kuntatyönantaja laskee korotuksen hinnaksi 16 - 18 prosenttia. Ketä sopimus tulee koskemaan, on vielä avoin asia. Tehy lähtee siitä liikkeelle, että sopimus koskee vain sen jäseniä, valitettavasti ajattelee myös osa sairaanhoitajia näin. Näin yritetään käyttää terveydenhuollon työtaistelua, joka lähti itse työntekijöistä liikkeelle,  hyväksi niin, että voitaisiin pakottaa henkilökuntaa liittymään liittoon, saadakseen palkankorotusta ylipäänsä. Hämmentävää hoitajille on se  pykälä sopimuksessa, jonka mukaan osa palkankorotuksesta on sidottuna tuottavuuden kasvuun. Mitä vähemmän hoitajia on vuonna 2010, sitä suuremmat ovat jäljelle jääneiden hoitajien tulot. Tämä sopimuksen pykälä Tehyn ja työnantajapuolen välillä on suora sikamaisuus. Sairaanhoitajien pitäisi siis omassa intressissä pitää huolta siitä, että henkilökuntaa vähennetään, että heidän palkkansa riitäisivät joka päiväiseen elämään. Kun kaikki julkinen häly laimenee, ja työntekijäjärjestö on julkisuudessa niittänyt kunniaa, tullaan kaikessa hiljaisuudessa soveltamaan tätä sopimusta työntekijöiden kannalta mahdollisimman epäedullisesti.

Pääministeri Vanhanen piti kaksi päivää sen jälkeen, kun  sopimus oli päätetty, puheen, jossa hän moitti Tehyn sekä Sosiaalidemokraattisen Puolueen. Hän syytti Tehyä siitä, ettei se  ollut informoinut jäseniään siitä, että jos potilaita olisi työtaistelun aikana vammautunut tai kuollut, olisi jokainen yksilö joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen. Erittäin kitkerästi hän arvosteli Sosiaalidemokraatista Puoluetta, joka olisi toiminut vastuuttomasti asettuessaan sairaanhoitajien puolelle ja näin hyväksynyt heidän työtaistelunsa keinot. Maan porvaristolle tietenkin sopii oikein hyvin, jos Sosiaalidemokraattinen Puolue saa oppositiossa lisää uskottavuutta. Tätä uskottavuutta vain lisää, kun saadaan asiat näyttämään niin, Sosiaalidemokraattinen Puolue ottaa etäisyyttä oikeistoon ja on oikeiston hyökkäyksen kohde, koska se muka puolustaa työläisten oikeusksia.

Sairaanhoitajien palkkataistelu Suomessa on nähtävä suhteessa työväenluokan maailman laajuiseen tämän hetkiseen tilanteeseen. On tyypillistä, että jopa sellaisilla keskeisillä aloilla, kuin junankuljettajien tai sairaanhoitajien piirissä, uusi ilmentymä "working poor" lyö itsenään läpi. Näiden alojen palkkataistelut ovat kansalaisten keskuudessa hyvin tunnettuja  ja saavat myös paljon kannatusta, niin kuin veturinkuljettajien lakko Saksassa ja rautatieläisten lakko Ranskassa. Jokaisen maan porvaristo selittää nämä lakot niin, että ne olisivat juuri kyseen alaisen maan erikoisuuksia tai tietyn alan tyypillinen ilmiö. Kaikkien näiden lakkojen yhteydessä ovat lakkoilevat työntekijät saaneet kuulla olevansa erikoisen egoistisia, kun vaativat itselleen etuoikeuksia ottamatta huomioon muita. Vaikka julkiset tiedotusvälineet ovat tehneet parhaansa, kiihottaakseen ihmiset lakkoilevia vastaan, on ihmisten myötätunto kuitenkin suureksi osaksi taistelevien puolella. Tämä on mahdollista, koska nämä taistelut parempien elinolosuhteiden puolesta eivät ole yksittäisiä ilmentymiä.  Ihmiset tuntevat, että lakkoilevat ovat osa meitä työläisiä, ihailevat heidän rohkeuttaan ja näkevät heissä työtaistelun esikuvia. Tämä tunne työväenluokan keskuudessa ei tunne maiden rajoja, vaan on kansainvälien, niin kuin työväenluokka itse.