Sairaanhoitajien palkataistelu Suomessa syksyllä 2007

Suomessa
käyttivät sairaanhoitajat hiljattain epätavallista metodia palkkataistelussaan.
Tehy, sairaanhoitajien työntekijäjärjestö, kehoitti jäseniään irtisanomaan  itsensä 19. marraskuuta 2007, jos tuleva
työsopimus ei tyydytä heidän vaatimuksiaan. Työntekijäjärjestö vaatii 430stä
650een Euroa kuukaudessa seuraavalle kahdelle ja puolelle vuodelle. Sairaanhoitajat
olivat erittäin tyytymättömiä palkkoihinsa. Sairaanhoitajan, joka on jo vuosia
ollut alalla, keskiverto palkka on n. 1400 euroa netto kuukaudessa. Suunnilleen
13 000 Sairaanhoitajaa velvoittautui sanomaan itsensä irti, eli noin puolet
sairaanhoitajista Suomen sairaaloissa. Sairaanhoitajien mitta oli täysi, ei
hallituksen eikä julkisten tiedoitusvälineiden kiihotus saanut heitä  perimään päätöstään. Huonosti palkatuilla
sairaanhoitajilla oli työväen kannatus takanaan, sillä työläiset tiesivät, että
on välttämätön pakko puolustautua aina vain huononevia työehtoja vastaan.
Protestoivat tiesivät, että heidät työtaistelun jälkeen palkataan uudelleen,
koska Suomessa on pulaa sairaanhoitohenkilökunnasta. 

Nykyinen
keskusta-oikeisto hallitus "liberaalin" Matti Vanhasen johdolla on valittu
vasta maaliskuussa. Sairaanhoitajien palkkavaatimus vastaa
konservatiivisen  Kokoomuksen
vaalilupausta. Kokoomus oli luvannut, jos se voittaa vaalit, nostaa
sairaanhoitohenkilökunnan palkkoja 540 eurolla, jotta saavutettaisiin, niin
kuin kokoomus asian ilmaisi, eurooppalainen taso palkoissa.Tämän
lupauksen ottivat asinomaiset  todesta.

Sairaaloiden
johtokunnat varoittivat kaaosmaisesta tilanteesta, joka syntyisi. Työnantajat
uhkasivat, että kun työtaistelu olisi ohi, niin työntkijöitä ei otettaisi
automaattisesti työhön takaisin. He syyttivät työntekijäjärjestöä, Tehyä,
ja  taistelevia sairaanhoitajia, että he
vaarantaisivat työtaistelullaan ihmisten henkiä. Kuka todella vaarantaa
ihmisten henkiä, siitä yksi esimerkki aivan tavallisesta terveyden alan
arkipäivästä. Suomessa, niin kuin muuallakin, suljetaan klinikoita, niin että
Suomessa synnytykset ambulansissa eivät ole enää harvinaisuus. Lapissa voi
matka lähimmälle klinikalle olla 500 kilometriä, mutta tämä ongelma ei
kuitenkaan ole tyypillinen vain Lapissa. Etelä-Suomessa syntyy jopa enemmän
lapsia ambulansseissa. Työnantajapuoli vaatii lainmuutosta, että työtaisteluja
voitaisiin "kriittisillä" alueilla rajata. Työnantajapuoli vei 800 työtekijän
irtisanomisilmoituksen työtuomioistuimeen, koska nämä työnmtekijät olivat
virkasuhteessa. Työnantajapuoli sai kanteesa läpi, 800 työntekijän oli pakko
perua irtisanomisensa, koska he eivät virkailijoina saaneet ottaa osaa
työtaisteluun. Ja joukkoirtisanominen oli työtaistelu. Tehy yritti, niin kuin
työntekijäjärjestöt useinkin, viedä työtaistelun oikeusistuimien alueelle ja
teki kanteen työtuomioistuimessa työnantajaa vastaan, koska he olivat
lähettäneet irtisanoutuneille sairaanhoitajille laittomia uhkakirjeitä, että
näiden työpaikat olisi laitettu hakuun. Tehy ei saanut kannettaan läpi.

Sairaaloiden oli
pakko tehdä hätäsuunnitelmia. Suunnitteilla oli lähettää sairaita lentoteitse
Ruotsiin Upsalaan ja Saksaan Bonniin. Neuvottelut eivät edenneet toivotulla
tavalla. Sairaanhoitajat olivat valmiita suureen työtaisteluun, periin
antamisesta ei ollut puhettakaan. Hallitus sai säädettyä juuri ennen
irtisanomisten voimaantuloa 17.12.07 uuden lain, potilasturvalain. Tämän lain
perusteella voidaan sairaalan henkilökuntaa velvoitaa pakkotyöhön. Suunnitelma
2600 sairaanhoitajan pakottamista työhön oli valmiina. Kutsu menisi
sairaanhoitajille henkilökohtaisesti kirjeitse. Haastatteluissa sanoivat
sairaanhoitajat, että he olisivat hyvin huolehtineet siitä, että he eivät ole
tavoitettavissa. He olivat myös sitä mieltä, että jos pakko-otto työhön tulisi,
niin monet sairaanhoitajat eivät enää koskaan palaisi takaisin työhönsä.
Sairaanhoitajat, jotka eivät osallistuneet työtaisteluun, sanoivat, että hekin
harkitsevat, mitä muuta työtä voisi tehdä, jos kaikki menee näin mahdottomaan
suuntaan.

Todella viime
tingassa, 20 marraskuuta allekirjoittivat työnantajapuoli ja Tehy
työsopimuksen, joka on voimassa neljä vuotta ja käsitää palkankorotuksen 22
prosentista 28 prosenttiin. Joulukuussa tulee myös 270 euron kertamaksu.
Hoitajat riemuitsivat kuullessaan uutisen. He olivat myös pettyneitä siihen,
että heitä oli syytetty sairaiden laiminlyönnistä ja että on mentävä näin
pitkälle ja sanottava itsensä irti, ennen kuin saa palkankorotuksen. Eräs
sairaanhoitaja kommentoi: "Pitkään on sanottu, että tänne voi tulla kuka
vain tekemään nämä työt. Nyt nahdään, että ei se niin yksinkertaista olekaan."

Päinvastoin, oltiinhan jo hakemassa henkilökuntaa pakkotöihin.Tehy ja
työnantajat ovat heti ermieltä siitä, paljonko hoitajat saavat ja ketä sopimus
koskee. Kuntatyönantaja laskee korotuksen hinnaksi 16 - 18 prosenttia. Ketä
sopimus tulee koskemaan, on vielä avoin asia. Tehy lähtee siitä liikkeelle,
että sopimus koskee vain sen jäseniä, valitettavasti ajattelee myös osa
sairaanhoitajia näin. Näin yritetään käyttää terveydenhuollon työtaistelua,
joka lähti itse työntekijöistä liikkeelle, 
hyväksi niin, että voitaisiin pakottaa henkilökuntaa liittymään
liittoon, saadakseen palkankorotusta ylipäänsä. Hämmentävää hoitajille
on se  pykälä sopimuksessa, jonka mukaan
osa palkankorotuksesta on sidottuna tuottavuuden kasvuun. Mitä vähemmän
hoitajia on vuonna 2010, sitä suuremmat ovat jäljelle jääneiden hoitajien
tulot. Tämä sopimuksen pykälä Tehyn ja työnantajapuolen välillä on suora
sikamaisuus. Sairaanhoitajien pitäisi siis omassa intressissä pitää huolta
siitä, että henkilökuntaa vähennetään, että heidän palkkansa riitäisivät joka
päiväiseen elämään. Kun kaikki julkinen häly laimenee, ja työntekijäjärjestö on
julkisuudessa niittänyt kunniaa, tullaan kaikessa hiljaisuudessa soveltamaan
tätä sopimusta työntekijöiden kannalta mahdollisimman epäedullisesti.

Pääministeri
Vanhanen piti kaksi päivää sen jälkeen, kun 
sopimus oli päätetty, puheen, jossa hän moitti Tehyn sekä
Sosiaalidemokraattisen Puolueen. Hän syytti Tehyä siitä, ettei se  ollut informoinut jäseniään siitä, että jos
potilaita olisi työtaistelun aikana vammautunut tai kuollut, olisi jokainen
yksilö joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen. Erittäin kitkerästi hän
arvosteli Sosiaalidemokraatista Puoluetta, joka olisi toiminut vastuuttomasti
asettuessaan sairaanhoitajien puolelle ja näin hyväksynyt heidän työtaistelunsa
keinot. Maan porvaristolle tietenkin sopii oikein hyvin, jos
Sosiaalidemokraattinen Puolue saa oppositiossa lisää uskottavuutta. Tätä
uskottavuutta vain lisää, kun saadaan asiat näyttämään niin,
Sosiaalidemokraattinen Puolue ottaa etäisyyttä oikeistoon ja on oikeiston
hyökkäyksen kohde, koska se muka puolustaa työläisten oikeusksia.

Sairaanhoitajien
palkkataistelu Suomessa on nähtävä suhteessa työväenluokan maailman laajuiseen
tämän hetkiseen tilanteeseen. On tyypillistä, että jopa sellaisilla keskeisillä
aloilla, kuin junankuljettajien tai sairaanhoitajien piirissä, uusi ilmentymä
"working poor" lyö itsenään läpi. Näiden alojen palkkataistelut ovat kansalaisten
keskuudessa hyvin tunnettuja  ja saavat
myös paljon kannatusta, niin kuin veturinkuljettajien lakko Saksassa ja
rautatieläisten lakko Ranskassa. Jokaisen maan porvaristo selittää nämä lakot
niin, että ne olisivat juuri kyseen alaisen maan erikoisuuksia tai tietyn alan
tyypillinen ilmiö. Kaikkien näiden lakkojen yhteydessä ovat lakkoilevat
työntekijät saaneet kuulla olevansa erikoisen egoistisia, kun vaativat
itselleen etuoikeuksia ottamatta huomioon muita. Vaikka julkiset
tiedotusvälineet ovat tehneet parhaansa, kiihottaakseen ihmiset lakkoilevia
vastaan, on ihmisten myötätunto kuitenkin suureksi osaksi taistelevien
puolella. Tämä on mahdollista, koska nämä taistelut parempien elinolosuhteiden
puolesta eivät ole yksittäisiä ilmentymiä. 
Ihmiset tuntevat, että lakkoilevat ovat osa meitä työläisiä, ihailevat
heidän rohkeuttaan ja näkevät heissä työtaistelun esikuvia. Tämä tunne
työväenluokan keskuudessa ei tunne maiden rajoja, vaan on kansainvälien, niin
kuin työväenluokka itse.