Muistiinpanoja Suomen vallankumouksesta vuonna 1918

29.01.1918 julistettiin eteläinen Suomi punaiseksi Suomeksi, jota hallitsi väliaikainen hallitus nimeltään kansanvaltuuskunta. Tällä alueella sijaitsee suuren paperitehtaan ympärille kasvanut tehdaskaupunki, josta olen kotoisin. Suomen vallankumouksen aikaan oli isoisäni työläinen tässä paperitehtaassa, joka on tänä päivänä kansainvälinen konserni. Kun porvaristo teki vastaiskun ja valtasi takaisin punaisen Suomen alueen, se otti vangiksi kymmeniätuhansia työläisiä. Näihin vangittuihin kuului myös isoisäni. Siksi Suomen vallankumous on minulle jo lapsesta pitäen tuttu. Tätini, joka oli vallankumouksen aikaan 10-vuotias, koki kapinan työläisperheen lapsena ja kertoi siitä minulle ja veljilleni. Muistan, kun hän kertoi, että työläisillä oli huonot olot ja 12-tuntiset työpäivät tehtaassa ja siksi he nousivat puolustamaan elinehtojaan. Hän kertoi että "herrat" (niinkuin kotikaupungissani tehtaan yläluokkaa kutsuttiin) sanoivat ivaten työläisille: "Lakkoilkaa vain, kyllä risaperseitä tehtaanporttien edessä riittää." Saatuaan sotilaallisen voiton punakaarteista alkoi porvaristo kukistaa vallankumousta. Tätä työtään se nimitti "puhdistukseksi", joka tarkoitti myös sitä, että työläisten kodit käytiin systemaattisesti läpi etsien miehiä ja aseita. Myös isovanhempieni kotiin tultiin. Isoäiti oli nuorimmaisensa kanssa lapsivuoteessa, kun valkokaartilaiset marssivat sisään, tähtäsivät aseella isoäitiä ja nimittivät häntä roistoksi. Tämä kuva säilyi muistona tädeilläni koko heidän elämänsä ajan. Monet kuolemaantuomitut ammuttiin öisin esim. metsässä, tämän tiesivät silloin kaikki. Omaiset menivät yö yön jälkeen metsään kuuntelemaan laukauksia, koska koskaan ei voinut tietää, milloin oli omien vuoro. Pelko, kauhu ja katkeruus syöpyivät syvälle työläisten mieliin. Tätini kertoi, että siihen aikaan kuolemantuomioon riitti jo leivän leipominen punaisille tai se että ilmiannettiin joltain taholta punaisena. Kun 70-luvulla aloin käydä erään maolaisen ryhmän tapaamisissa, tätini pelkäsivät todella, että tämä voisi myöhemmin olla syy teloitukseen ampumalla.

Kansalaissota jakoi suomalaiset suurimmaksi osaksi ensinnä kahteen leiriin ja jätti ihmisiin trauman. Vaikka kuulinkin kertomuksia lapsena, oli kuitenkin yleistä, että kansalaissodasta ei puhuttu, vaan siitä vaiettiin. Yleinen mielipide oli, että vanhoja haavoja ei revitä auki ja koskaan enää ei saisi tulla veljessotaa. Tänään ymmärrän, että tämä yleinen mielipide menee porvariston hyväksi ja on vastavallankumouksen tuote.

Kun muutamia vuosia sitten luin artikkelin Suomen vallankumouksesta IKS:n Ruotsin ryhmän lehdestä Internationell Revolution, minulle selvisi, että Suomessa oli 1918 kysymys vallankumouksesta. Siihen asti olin tottunut, että puhutaan kapinasta tai kansalaissodasta. Tietysti minua alkoi kiinnostaa saada tietää enemmän. Valitettavasti olen vasta niin alussa, että olen lukenut neljä kirjaa Suomen vallankumouksesta. Se tapa, miten näissä kirjoissa käsitellään Suomen vallankumousta, on porvarillinen. Suuri kysymys näissä kirjoissa on, miten suomalaiset saattoivat murhata toinen toisiaan hirvittävässä kansalaissodassa. Tämän ja muiden kysymysten työstämisessä ei käsitellä kansainvälistä tilannetta vuonna 1918 eikä etenkään maailmanlaajuista vallankumouksellista aaltoa. Tietenkään Venäjän vallankumousta ei sivuuteta eikä sitä tosiasiaa, että Suomen porvaristo sai apua keisarilliselta Saksalta. Mutta mielestäni ei tehdä edes yritystä löytää todellisia syitä Suomen vallankumoukselle. Tai ehkä se on tämäntapaisen historian työstämisen tavoite, että häivytetään se tosiasia, että elämme luokkayhteiskunnassa, ja että oli yksi työväenluokan sukupolvi, joka teki suurenmoisen yrityksen poistaa luokkayhteiskunta kukistamalla kapitalistinen järjestelmä. Eräässä näistä kirjoista sanotaan, että tuskin kukaan vakavissaan enää katsoo edustavansa niitä arvoja ja asenteita, joilla punaiset ja valkoiset kävivät sotansa v. 1918. Olen sitä mieltä, että sekä porvaristo että työväenluokka edustavat tänään aivan samoja arvoja ja asenteita kuin silloin. Porvaristo on tänä päivänä valmis samoihin hirmutekohin kuin v. 1918 ja työväenluokassa piilee sama potentiaali tänään kuin v. 1918 perustaa uusi, luokaton ja todella inhimillinen yhteiskunta ja kaataa kapitalismi.

Ystävättäreni toimitti minulle nämä kirjat, mutta sanoi, ettei hän todellakaan halua työstää näitä tapahtumia. Minä ryhdyin työhön, vaikkakaan ei ole helppoa lukea esim. sodankäynnin tapahtumista, ampumisista, hädästä, kurjuudesta, pelosta ja epätoivosta, mutta kuitenkin jo tämä alku on kannattanut. Olen alkanut vapautua myyteistä, jotka kietoutuvat kansalaissodan ympärille. Vaikka kuulin jo lapsena kertomuksia Suomen kansalaissodasta oman perheen piirissä, on minut, niin kuin melkein kaikki, kasvatettu koulun ja yhteiskunnan puitteissa isänmaan rakkauteen. Tämä välitettiin jonakin jalona, puhtaana, kunniakkaana ja absoluuttisen hyvänä asiana. Mutta kun lukee Suomen valtion syntymisen historiaa, niin tulee vastaan kaikkea muuta kuin jaloa, puhdasta, kunniakasta ja absoluuttisen hyvää. Suomen porvaristo onnistui muuntamaan vallankumouksen brutaalin kukistamisen vapaussodaksi. He onnistuivat myös luomaan sodan jälkeen uskomuksen, että oli kysymys veljessodasta, joka ei saisi koskaan enää toistua. Käsite veljessota alkaa näkyä toisessa valossa, kun tietää, että Suomen porvaristo alkoi heti, kun se oli selvinnyt työväenluokan vallanoton Etelä-Suomessa aiheuttamasta pelästyksestä, sotilaallisen varustuksen, johon kuului pian myös pakkorekrytointi. Näin oli osan työväenluokkaa pakko tappaa luokkaveljiään ja -sisariaan, mitä he eivät olisi vaapaaehtoisesti koskaan tehneet.

Nämä muistiinpanot ovat täysin minun henkilökohtaisia vaikutelmiani, joita olen Suomen vallankumouksesta saanut. Tiedän, että tämä on vaatimaton alku. Seuraava askel on lukea tekstejä, joita tyäväenluokan teoreetikot ovat kirjoittaneet Suomen vallankumouksesta. Tässä yhteydessä haluan työstää myös punaista terroria. Suomen vallankumous oli osa maailmanlaajuisen työväenluokan taistelua. Näin ovat sen historia ja siitä saadut kokemukset ja opetukset niin Suomen kuin koko maailmanlaajuiselle työväenluokalle tärkeitä. Siksi on myös työväenluokan avantgardin tehtävä työstää Suomen vallankumousta. Saman tehtävän tunnen myös itse velvollisuudekseni kollektiivissa puitteissa etenkin, koska hallitsen suomen kielen.