Muistiinpanoja Suomen vallankumouksesta vuonna 1918

29.01.1918
julistettiin eteläinen Suomi punaiseksi Suomeksi, jota hallitsi väliaikainen
hallitus nimeltään kansanvaltuuskunta. Tällä alueella sijaitsee suuren
paperitehtaan ympärille kasvanut tehdaskaupunki, josta olen kotoisin. Suomen vallankumouksen
aikaan oli isoisäni työläinen tässä paperitehtaassa, joka on tänä päivänä kansainvälinen konserni. Kun
porvaristo teki vastaiskun ja valtasi takaisin punaisen Suomen alueen, se otti
vangiksi kymmeniätuhansia työläisiä. Näihin vangittuihin kuului myös isoisäni.
Siksi Suomen vallankumous on minulle jo lapsesta pitäen tuttu. Tätini,
joka oli vallankumouksen aikaan 10-vuotias,
koki kapinan työläisperheen lapsena ja kertoi siitä minulle ja
veljilleni. Muistan, kun hän kertoi, että työläisillä oli huonot olot ja
12-tuntiset työpäivät tehtaassa ja siksi he nousivat puolustamaan elinehtojaan.
Hän kertoi että "herrat" (niinkuin kotikaupungissani tehtaan yläluokkaa kutsuttiin)
sanoivat ivaten työläisille: "Lakkoilkaa vain, kyllä risaperseitä tehtaanporttien edessä riittää."
Saatuaan sotilaallisen voiton punakaarteista alkoi porvaristo kukistaa
vallankumousta. Tätä työtään se nimitti "puhdistukseksi", joka tarkoitti myös
sitä, että työläisten kodit käytiin systemaattisesti läpi etsien miehiä ja
aseita. Myös isovanhempieni kotiin tultiin. Isoäiti oli nuorimmaisensa kanssa
lapsivuoteessa, kun valkokaartilaiset marssivat sisään, tähtäsivät aseella
isoäitiä ja nimittivät häntä roistoksi. Tämä kuva säilyi muistona
tädeilläni koko heidän elämänsä ajan.
Monet kuolemaantuomitut ammuttiin öisin esim. metsässä, tämän tiesivät silloin
kaikki. Omaiset menivät yö yön jälkeen metsään kuuntelemaan laukauksia, koska
koskaan ei voinut tietää, milloin oli omien vuoro. Pelko, kauhu ja katkeruus
syöpyivät syvälle työläisten mieliin. Tätini kertoi, että siihen aikaan
kuolemantuomioon riitti jo leivän leipominen punaisille tai se että
ilmiannettiin joltain taholta punaisena. Kun 70-luvulla aloin käydä erään maolaisen ryhmän
tapaamisissa, tätini pelkäsivät todella, että tämä voisi myöhemmin olla syy
teloitukseen ampumalla.

Kansalaissota
jakoi suomalaiset suurimmaksi osaksi ensinnä kahteen leiriin ja jätti ihmisiin
trauman. Vaikka kuulinkin kertomuksia lapsena, oli kuitenkin yleistä, että
kansalaissodasta ei puhuttu, vaan siitä vaiettiin. Yleinen mielipide oli, että
vanhoja haavoja ei revitä auki ja koskaan enää ei saisi tulla veljessotaa.
Tänään ymmärrän, että tämä yleinen mielipide menee porvariston hyväksi ja on
vastavallankumouksen tuote.

Kun muutamia
vuosia sitten luin artikkelin Suomen vallankumouksesta IKS:n Ruotsin ryhmän
lehdestä Internationell Revolution, minulle selvisi, että Suomessa oli 1918
kysymys vallankumouksesta. Siihen asti olin tottunut, että puhutaan kapinasta
tai kansalaissodasta. Tietysti minua alkoi kiinnostaa saada tietää enemmän.
Valitettavasti olen vasta niin alussa, että olen lukenut neljä kirjaa Suomen
vallankumouksesta. Se tapa, miten näissä kirjoissa käsitellään Suomen
vallankumousta, on porvarillinen. Suuri kysymys näissä kirjoissa on, miten suomalaiset saattoivat murhata toinen
toisiaan hirvittävässä kansalaissodassa. Tämän ja muiden kysymysten
työstämisessä ei käsitellä kansainvälistä tilannetta vuonna 1918 eikä etenkään
maailmanlaajuista vallankumouksellista aaltoa. Tietenkään Venäjän
vallankumousta ei sivuuteta eikä sitä tosiasiaa, että Suomen porvaristo sai
apua keisarilliselta Saksalta. Mutta mielestäni ei tehdä edes yritystä löytää todellisia syitä Suomen vallankumoukselle.
Tai ehkä se on tämäntapaisen historian työstämisen tavoite, että häivytetään se
tosiasia, että elämme luokkayhteiskunnassa, ja että oli yksi työväenluokan
sukupolvi, joka teki suurenmoisen yrityksen poistaa luokkayhteiskunta kukistamalla
kapitalistinen järjestelmä. Eräässä näistä kirjoista sanotaan, että tuskin
kukaan vakavissaan enää katsoo edustavansa niitä arvoja ja asenteita, joilla
punaiset ja valkoiset kävivät sotansa v. 1918. Olen sitä mieltä, että sekä
porvaristo että työväenluokka edustavat tänään aivan samoja arvoja ja asenteita
kuin silloin. Porvaristo on tänä päivänä valmis samoihin hirmutekohin kuin v.
1918 ja työväenluokassa piilee sama potentiaali tänään kuin v. 1918 perustaa
uusi, luokaton ja todella inhimillinen yhteiskunta ja kaataa kapitalismi.

Ystävättäreni
toimitti minulle nämä kirjat, mutta sanoi, ettei hän todellakaan halua työstää
näitä tapahtumia. Minä ryhdyin työhön, vaikkakaan ei ole helppoa lukea esim.
sodankäynnin tapahtumista, ampumisista, hädästä, kurjuudesta, pelosta ja
epätoivosta, mutta kuitenkin jo tämä alku on kannattanut. Olen alkanut vapautua
myyteistä, jotka kietoutuvat kansalaissodan ympärille. Vaikka kuulin jo lapsena
kertomuksia Suomen kansalaissodasta oman perheen piirissä, on minut, niin kuin melkein
kaikki, kasvatettu koulun ja yhteiskunnan puitteissa isänmaan rakkauteen. Tämä
välitettiin jonakin jalona, puhtaana, kunniakkaana ja absoluuttisen hyvänä
asiana. Mutta kun lukee Suomen valtion syntymisen historiaa, niin tulee vastaan
kaikkea muuta kuin jaloa, puhdasta, kunniakasta ja absoluuttisen hyvää. Suomen
porvaristo onnistui muuntamaan
vallankumouksen brutaalin kukistamisen vapaussodaksi. He onnistuivat
myös luomaan sodan jälkeen uskomuksen, että oli kysymys veljessodasta, joka ei
saisi koskaan enää toistua. Käsite veljessota alkaa näkyä toisessa valossa, kun
tietää, että Suomen porvaristo alkoi heti, kun se oli selvinnyt työväenluokan
vallanoton Etelä-Suomessa aiheuttamasta pelästyksestä, sotilaallisen
varustuksen, johon kuului pian myös pakkorekrytointi. Näin oli osan
työväenluokkaa pakko tappaa luokkaveljiään ja -sisariaan, mitä he eivät olisi
vaapaaehtoisesti koskaan tehneet.

Nämä
muistiinpanot ovat täysin minun henkilökohtaisia vaikutelmiani, joita olen
Suomen vallankumouksesta saanut. Tiedän, että tämä on vaatimaton alku. Seuraava
askel on lukea tekstejä, joita tyäväenluokan teoreetikot ovat kirjoittaneet
Suomen vallankumouksesta. Tässä yhteydessä haluan työstää myös punaista
terroria. Suomen vallankumous oli osa maailmanlaajuisen työväenluokan
taistelua. Näin ovat sen historia ja siitä saadut kokemukset ja opetukset niin
Suomen kuin koko maailmanlaajuiselle työväenluokalle tärkeitä. Siksi on
myös työväenluokan avantgardin tehtävä
työstää Suomen vallankumousta. Saman tehtävän
tunnen myös itse velvollisuudekseni kollektiivissa puitteissa etenkin,
koska hallitsen suomen kielen.