Näkökantamme

Kapitalismi on yhteiskuntajärjestelmä, joka on ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ollut vaiheessa, jossa se vain rappioituu. Kaksi kertaa se on syöstänyt ihmiskunnan kriisiin, maailmansodan, jäl­leenrakentami­sen ja uuden kriisin barbaa­riseen kierteeseen. Kah­deksankymmentäluvulla on alkanut sen lopullinen rappioitumen, sen hajoamistila. Tälle peruutta­mattomalle historialliselle alamäelle on vain yksi vaihtoehto: sosialismi tai raakalaisuus, kommunistinen maailmanvallankumous tai ih­miskunnan tuho.

Pariisin kommuuni oli v. 1871 pro­letariaatin ensimmäinen yritys to­teuttaa tämä vallankumous. Edellytyksiä vallankumouksen toteuttamiseen ei tuohon aikaan vielä ollut. Nämä edellytykset toteutuivat kapitalismin siirtyessä rappiovaiheeseen, jolloin lokuun vallankumous v. 1917 Venäjällä otti ensimmäisen askeleen kohti aitoa kommunistista maailmanvallankumousta. Tämä ensimmäinen askel kuului kansainvälisten vallankumouksellisten taistelujen aaltoon, joka lopetti imperialistisen maail­mansodan ja kesti useita vuo­sia. Tämän vallankumouksellisen liikkeen epäon­nistuminen, varsinkin Saksassa vv. 1919 - 1923, johti siihen, että Ve­näjän vallankumous jäi paitsioon ja degeneroitui nopeasti. Stali­nismi ei ollut Venäjän vallanku­mouksen seuraus vaan sen hau­dankaivaja.

Ne hallitukset, jotka muodostuivat Neu­vostoliittoon, Itä-Eurooppaan, Kii­naan, Kuubaan jne. ja joita kutsuttiin "sosialistisiksi" tai "kommunistisiksi" olivat vain valtiokapitalis­min erikoisen brutaaleja muotoja. Tendenssi valtionkapitalismiin on maailman- laajuinen ja on tyypillistä kapitalismin rappeutumisvaiheelle.

1900-luvun alusta lähtien ovat kaikki sodat olleet imperialistisia sotia pienten tai suurten valtioiden välisessä kuolinkamppailussa kansainvälisen valta-aseman saavuttamiseksi tai säilyttämiseksi. Nämä sodat ovat tuoneet ihmiskunnalle vain kuolemaa ja tuhoa. Työväenluokan on asetettava tätä vastaan kansainvä­linen solidaarisuutensa ja taistelunsa por­varistoa vastaan kaikissa maissa.

Kaikki nationalistiset ideologiat - „kansallinen riippumattomuus", „kanso­jen itsemääräämisoikeus" jne. - riippumatta siitä, puo­lustetaanko niitä etnisten, histori­allisten, uskonnollisten tai muiden tekosyiden nojalla - ovat työläisille myrkkyä. Jos työläisten pitää puolustaa yhtä porvariston osaa toista vastaan, kiihote­taan heidät näin toisiaan vastaan ja ajetaan surmaamaan toinen toi­siaan sodissa, jotka ovat riistäjien välisiä sotia ja palvelevat myös näiden intressejä.

Kapitalismissa, joka on rappiovaiheessaan, ovat parlamentti ja vaalit pelkkää teeskentelyä. Kaikki kehotukset osallistu­a vaalisirkuk­seen, voivat vain vahvistaa valheita, joilla vaalit esitetään riistetyille „aitona vaihtoehtona". Demokra­tia, jonka avulla porvaristo erityisen tekopyhästi käyttää valtaa, ei pohjimmiltaan eroa kapitalis­min toisista vallankäytön tavoista, so. stalinis­mista ja fasismista.

Kaikki porvariston osat ovat yhtä taantumuksellisia. Kaikki nk. „sosialistiset"´ja „kom­munistiset" työväenpuolueet (entiset „kommunistit"), ääriva­semmiston järjestöt (trotskistit, maolaiset, ex-maolaiset ja julkiset anarkistit) muodostavat pääoman poliittisen koneiston vasemman siiven. Kaikki „kansanrintaman", „antifasistisen" rintaman ja „yh­teisrintaman" tak­tikonti, joka haluaa yhdistää pro­letariaatin intres­sin jonhonkin porva­ristoryhmän intressiin, palvelee vain sitä, että työväen­luokan taistelua kontrolloidaan ja ohjataan umpi­kujaan.

Samalla kun kapitalismi on edennyt rappioitumisvaiheeseensa, ovat työnteki­jäjärjestöt tulleet kaikkialla osaksi kapita­listista järjestelmää työ­väenluokan keskuudessa. Kaikkien työnte­kijäjärjestöjen - riippumatta niiden järjestäytymismuodoista - tehtävä on kontrolloida työväenluokkaa ja sobotoida sen taistelua.

Jotta työväenluokan taistelu johtaisi tulokseen, on sen yhdistettävä yksittäiset taistelunsa, niin että se itse organisoi ja laajentaa ne. Tämä toteutuu itsenäisissä kokouksissa ja komiteoissa, joissa valitaan edustajat, jotka voidaan joka hetki valita tai myös vapauttaa edustustoimesta.

Työväenluokan keinoihin taistella ei missään mielessä kuulu terrorismi. Terrorismi tarjoaa sen ohella, että se on yksittäisten valtioieden keino käydä lakkaamatta sotaa, aina kasvualustan porvariston manipuloinnille. Terrorismi on historiallisesti tulevaisuutta vailla olevien yhteiskuntaluokkien ja pikkuporvariston rappeutumisen ilmentymä. Kun se puolustaa pienten vähemmistöjen salaista toimintaa, on se sen luokkavoiman täydellinen vastakohta, joka perustuu tiedostavan ja organisoidun proletari­aa­tin joukkovoimaan.

Työväenluokka on ainoa luokka, joka pystyy tekemään vallankumouksen. Vallanku­mouksellinen taistelu vie työvä­enluokan eittämättä vastakkain kapitalistisen valtion kanssa. Voi­dakseen tuhota kapitalismin on työväenluokan tuhottava kaikki valtiot ja pe­rustettava työäenluo­kan diktatuuri maailmanlaajuisesti: työväenneu­vostojen kansainväli­nen valta, joka käsittää koko pro­letariaatin.

Yhteiskunnan kommunistinen muuttaminen työväenneuvostojen avulla ei tarkoita „itsehallintoa" eikä talouselämän „valti­ollistamista". Kommunismi vaatii kapitalististen yhteiskunnallisten suhtei­den tietoista kumoamista työvä­enluokan taholta: palkka­työ, tavaran tuotanto, valtioiden rajat. Tätä varten on perustettava maail­manlaajuinen yhteisö, jonka toiminta kokonaisuudessaan tähtää inhimillisten tarpeiden täydelliseen tyydytykseen.

Vallankumouksellinen poliittinen organisaatio on proletari­aatin etujoukko, sen aktiivinen osa pro­sessissa, jossa tiedostaminen työ­venluokan keskuudessa yleistyy. Sen tehtävä ei ole „työväenluokan organi­soiminen" eikä „vallan ottaminen" sen ni­missä, vaan aktiivisesti edesauttaa työväen taistelujen yhdistämi­stä, niin että työläiset ottavat taistelut omiin käsiinsä ja antavat työväen taistelulle vallan­kumouksellisen poliittisen suunnan.

Toimintamme

Proletariaatin taistelun päämää­rien ja keinojen poliittinen selvittäminen, niiden historiallisten ja teoreettisteen edellytysten sel­vittäminen.

Organisoitu, yhdistetty ja kansain­välisellä tasolla keskitetty interventio, joka edesauttaa osaltaan proses­sissa, joka johtaa työväenluokan vallankumoukselli­seen toimintaan.

Vallankumouksellisten uudelleenjärjestäytyminen niin, että päämärä on aidon kommunistisen maailmanpuolueen perustaminen, joka on välttämätöntä kapitalistisen vallan kumoamiselle ja kehitykselle kommunistista yh­teiskuntaa kohti.

Alkuperämme

Vallankumouksellisten organisati­oiden näkökannat ja niiden toiminta ovat työväenluo­kan aikaisempien kokemusten ja oppien tulos, joita työväenluokan poliittiset orga­nisaatiot ovat historiasta saa­neet.

IKS:n alkuperä on tulos, jonka on tuottanut Kommunistien Liitto (1847-52) Marxin ja Engelsin vaikutuspiirissä, kolme Internationaalia (Kansainvälinen Työläistenyhdistys 1864-72, II Sosialistinen Internati­onaali 1889-1914, Kommunistinen Internationionaali 1919-1928), va­semmistokommunistiset ryhmät, erityisesti saksalainen, hollantilainen ja italialainen vasemmisto, jotka lähtivät Kolmannesta Internationaalista, kun se 1920- ja 1930- luvuilla taantui.

Muistiinpanoja Suomen vallankumouksesta vuonna 1918

29.01.1918 julistettiin eteläinen Suomi punaiseksi Suomeksi, jota hallitsi väliaikainen hallitus nimeltään kansanvaltuuskunta. Tällä alueella sijaitsee suuren paperitehtaan ympärille kasvanut tehdaskaupunki, josta olen kotoisin. Suomen vallankumouksen aikaan oli isoisäni työläinen tässä paperitehtaassa, joka on tänä päivänä kansainvälinen konserni. Kun porvaristo teki vastaiskun ja valtasi takaisin punaisen Suomen alueen, se otti vangiksi kymmeniätuhansia työläisiä. Näihin vangittuihin kuului myös isoisäni. Siksi Suomen vallankumous on minulle jo lapsesta pitäen tuttu. Tätini, joka oli vallankumouksen aikaan 10-vuotias, koki kapinan työläisperheen lapsena ja kertoi siitä minulle ja veljilleni. Muistan, kun hän kertoi, että työläisillä oli huonot olot ja 12-tuntiset työpäivät tehtaassa ja siksi he nousivat puolustamaan elinehtojaan. Hän kertoi että "herrat" (niinkuin kotikaupungissani tehtaan yläluokkaa kutsuttiin) sanoivat ivaten työläisille: "Lakkoilkaa vain, kyllä risaperseitä tehtaanporttien edessä riittää." 

Sairaanhoitajien palkataistelu Suomessa syksyllä 2007

Suomessa käyttivät sairaanhoitajat hiljattain epätavallista metodia palkkataistelussaan. Tehy, sairaanhoitajien työntekijäjärjestö, kehoitti jäseniään irtisanomaan  itsensä 19. marraskuuta 2007, jos tuleva työsopimus ei tyydytä heidän vaatimuksiaan. Työntekijäjärjestö vaatii 430stä 650een Euroa kuukaudessa seuraavalle kahdelle ja puolelle vuodelle. Sairaanhoitajat olivat erittäin tyytymättömiä palkkoihinsa. Sairaanhoitajan, joka on jo vuosia ollut alalla, keskiverto palkka on n. 1400 euroa netto kuukaudessa. Suunnilleen 13 000 Sairaanhoitajaa velvoittautui sanomaan itsensä irti, eli noin puolet sairaanhoitajista Suomen sairaaloissa. Sairaanhoitajien mitta oli täysi, ei hallituksen eikä julkisten tiedoitusvälineiden kiihotus saanut heitä  perimään päätöstään. Huonosti palkatuilla sairaanhoitajilla oli työväen kannatus takanaan, sillä työläiset tiesivät, että on välttämätön pakko puolustautua aina vain huononevia työehtoja vastaan. Protestoivat tiesivät, että heidät työtaistelun jälkeen palkataan uudelleen, koska Suomessa on pulaa sairaanhoitohenkilökunnasta. 

Nykyinen keskusta-oikeisto hallitus "liberaalin" Matti Vanhasen johdolla on valittu vasta maaliskuussa. Sairaanhoitajien palkkavaatimus vastaa konservatiivisen  Kokoomuksen vaalilupausta. Kokoomus oli luvannut, jos se voittaa vaalit, nostaa sairaanhoitohenkilökunnan palkkoja 540 eurolla, jotta saavutettaisiin, niin kuin kokoomus asian ilmaisi, eurooppalainen taso palkoissa.Tämän lupauksen ottivat asinomaiset  todesta.

Sairaaloiden johtokunnat varoittivat kaaosmaisesta tilanteesta, joka syntyisi. Työnantajat uhkasivat, että kun työtaistelu olisi ohi, niin työntkijöitä ei otettaisi automaattisesti työhön takaisin. He syyttivät työntekijäjärjestöä, Tehyä, ja  taistelevia sairaanhoitajia, että he vaarantaisivat työtaistelullaan ihmisten henkiä. Kuka todella vaarantaa ihmisten henkiä, siitä yksi esimerkki aivan tavallisesta terveyden alan arkipäivästä. Suomessa, niin kuin muuallakin, suljetaan klinikoita, niin että Suomessa synnytykset ambulansissa eivät ole enää harvinaisuus. Lapissa voi matka lähimmälle klinikalle olla 500 kilometriä, mutta tämä ongelma ei kuitenkaan ole tyypillinen vain Lapissa. Etelä-Suomessa syntyy jopa enemmän lapsia ambulansseissa. Työnantajapuoli vaatii lainmuutosta, että työtaisteluja voitaisiin "kriittisillä" alueilla rajata. Työnantajapuoli vei 800 työtekijän irtisanomisilmoituksen työtuomioistuimeen, koska nämä työnmtekijät olivat virkasuhteessa. Työnantajapuoli sai kanteesa läpi, 800 työntekijän oli pakko perua irtisanomisensa, koska he eivät virkailijoina saaneet ottaa osaa työtaisteluun. Ja joukkoirtisanominen oli työtaistelu. Tehy yritti, niin kuin työntekijäjärjestöt useinkin, viedä työtaistelun oikeusistuimien alueelle ja teki kanteen työtuomioistuimessa työnantajaa vastaan, koska he olivat lähettäneet irtisanoutuneille sairaanhoitajille laittomia uhkakirjeitä, että näiden työpaikat olisi laitettu hakuun. Tehy ei saanut kannettaan läpi.

Sairaaloiden oli pakko tehdä hätäsuunnitelmia. Suunnitteilla oli lähettää sairaita lentoteitse Ruotsiin Upsalaan ja Saksaan Bonniin. Neuvottelut eivät edenneet toivotulla tavalla. Sairaanhoitajat olivat valmiita suureen työtaisteluun, periin antamisesta ei ollut puhettakaan. Hallitus sai säädettyä juuri ennen irtisanomisten voimaantuloa 17.12.07 uuden lain, potilasturvalain. Tämän lain perusteella voidaan sairaalan henkilökuntaa velvoitaa pakkotyöhön. Suunnitelma 2600 sairaanhoitajan pakottamista työhön oli valmiina. Kutsu menisi sairaanhoitajille henkilökohtaisesti kirjeitse. Haastatteluissa sanoivat sairaanhoitajat, että he olisivat hyvin huolehtineet siitä, että he eivät ole tavoitettavissa. He olivat myös sitä mieltä, että jos pakko-otto työhön tulisi, niin monet sairaanhoitajat eivät enää koskaan palaisi takaisin työhönsä. Sairaanhoitajat, jotka eivät osallistuneet työtaisteluun, sanoivat, että hekin harkitsevat, mitä muuta työtä voisi tehdä, jos kaikki menee näin mahdottomaan suuntaan.