Kapitalismi on yhteiskuntajärjestelmä, joka on ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ollut vaiheessa, jossa se vain rappioituu. Kaksi kertaa se on syöstänyt ihmiskunnan kriisiin, maailmansodan, jälleenrakentamisen ja uuden kriisin barbaariseen kierteeseen. Kahdeksankymmentäluvulla on alkanut sen lopullinen rappioitumen, sen hajoamistila. Tälle peruuttamattomalle historialliselle alamäelle on vain yksi vaihtoehto: sosialismi tai raakalaisuus, kommunistinen maailmanvallankumous tai ihmiskunnan tuho.
Pariisin kommuuni oli v. 1871 proletariaatin ensimmäinen yritys toteuttaa tämä vallankumous. Edellytyksiä vallankumouksen toteuttamiseen ei tuohon aikaan vielä ollut. Nämä edellytykset toteutuivat kapitalismin siirtyessä rappiovaiheeseen, jolloin lokuun vallankumous v. 1917 Venäjällä otti ensimmäisen askeleen kohti aitoa kommunistista maailmanvallankumousta. Tämä ensimmäinen askel kuului kansainvälisten vallankumouksellisten taistelujen aaltoon, joka lopetti imperialistisen maailmansodan ja kesti useita vuosia. Tämän vallankumouksellisen liikkeen epäonnistuminen, varsinkin Saksassa vv. 1919 - 1923, johti siihen, että Venäjän vallankumous jäi paitsioon ja degeneroitui nopeasti. Stalinismi ei ollut Venäjän vallankumouksen seuraus vaan sen haudankaivaja.
Ne hallitukset, jotka muodostuivat Neuvostoliittoon, Itä-Eurooppaan, Kiinaan, Kuubaan jne. ja joita kutsuttiin "sosialistisiksi" tai "kommunistisiksi" olivat vain valtiokapitalismin erikoisen brutaaleja muotoja. Tendenssi valtionkapitalismiin on maailman- laajuinen ja on tyypillistä kapitalismin rappeutumisvaiheelle.
1900-luvun alusta lähtien ovat kaikki sodat olleet imperialistisia sotia pienten tai suurten valtioiden välisessä kuolinkamppailussa kansainvälisen valta-aseman saavuttamiseksi tai säilyttämiseksi. Nämä sodat ovat tuoneet ihmiskunnalle vain kuolemaa ja tuhoa. Työväenluokan on asetettava tätä vastaan kansainvälinen solidaarisuutensa ja taistelunsa porvaristoa vastaan kaikissa maissa.
Kaikki nationalistiset ideologiat - „kansallinen riippumattomuus", „kansojen itsemääräämisoikeus" jne. - riippumatta siitä, puolustetaanko niitä etnisten, historiallisten, uskonnollisten tai muiden tekosyiden nojalla - ovat työläisille myrkkyä. Jos työläisten pitää puolustaa yhtä porvariston osaa toista vastaan, kiihotetaan heidät näin toisiaan vastaan ja ajetaan surmaamaan toinen toisiaan sodissa, jotka ovat riistäjien välisiä sotia ja palvelevat myös näiden intressejä.
Kapitalismissa, joka on rappiovaiheessaan, ovat parlamentti ja vaalit pelkkää teeskentelyä. Kaikki kehotukset osallistua vaalisirkukseen, voivat vain vahvistaa valheita, joilla vaalit esitetään riistetyille „aitona vaihtoehtona". Demokratia, jonka avulla porvaristo erityisen tekopyhästi käyttää valtaa, ei pohjimmiltaan eroa kapitalismin toisista vallankäytön tavoista, so. stalinismista ja fasismista.
Kaikki porvariston osat ovat yhtä taantumuksellisia. Kaikki nk. „sosialistiset"´ja „kommunistiset" työväenpuolueet (entiset „kommunistit"), äärivasemmiston järjestöt (trotskistit, maolaiset, ex-maolaiset ja julkiset anarkistit) muodostavat pääoman poliittisen koneiston vasemman siiven. Kaikki „kansanrintaman", „antifasistisen" rintaman ja „yhteisrintaman" taktikonti, joka haluaa yhdistää proletariaatin intressin jonhonkin porvaristoryhmän intressiin, palvelee vain sitä, että työväenluokan taistelua kontrolloidaan ja ohjataan umpikujaan.
Samalla kun kapitalismi on edennyt rappioitumisvaiheeseensa, ovat työntekijäjärjestöt tulleet kaikkialla osaksi kapitalistista järjestelmää työväenluokan keskuudessa. Kaikkien työntekijäjärjestöjen - riippumatta niiden järjestäytymismuodoista - tehtävä on kontrolloida työväenluokkaa ja sobotoida sen taistelua.
Jotta työväenluokan taistelu johtaisi tulokseen, on sen yhdistettävä yksittäiset taistelunsa, niin että se itse organisoi ja laajentaa ne. Tämä toteutuu itsenäisissä kokouksissa ja komiteoissa, joissa valitaan edustajat, jotka voidaan joka hetki valita tai myös vapauttaa edustustoimesta.
Työväenluokan keinoihin taistella ei missään mielessä kuulu terrorismi. Terrorismi tarjoaa sen ohella, että se on yksittäisten valtioieden keino käydä lakkaamatta sotaa, aina kasvualustan porvariston manipuloinnille. Terrorismi on historiallisesti tulevaisuutta vailla olevien yhteiskuntaluokkien ja pikkuporvariston rappeutumisen ilmentymä. Kun se puolustaa pienten vähemmistöjen salaista toimintaa, on se sen luokkavoiman täydellinen vastakohta, joka perustuu tiedostavan ja organisoidun proletariaatin joukkovoimaan.
Työväenluokka on ainoa luokka, joka pystyy tekemään vallankumouksen. Vallankumouksellinen taistelu vie työväenluokan eittämättä vastakkain kapitalistisen valtion kanssa. Voidakseen tuhota kapitalismin on työväenluokan tuhottava kaikki valtiot ja perustettava työäenluokan diktatuuri maailmanlaajuisesti: työväenneuvostojen kansainvälinen valta, joka käsittää koko proletariaatin.
Yhteiskunnan kommunistinen muuttaminen työväenneuvostojen avulla ei tarkoita „itsehallintoa" eikä talouselämän „valtiollistamista". Kommunismi vaatii kapitalististen yhteiskunnallisten suhteiden tietoista kumoamista työväenluokan taholta: palkkatyö, tavaran tuotanto, valtioiden rajat. Tätä varten on perustettava maailmanlaajuinen yhteisö, jonka toiminta kokonaisuudessaan tähtää inhimillisten tarpeiden täydelliseen tyydytykseen.
Vallankumouksellinen poliittinen organisaatio on proletariaatin etujoukko, sen aktiivinen osa prosessissa, jossa tiedostaminen työvenluokan keskuudessa yleistyy. Sen tehtävä ei ole „työväenluokan organisoiminen" eikä „vallan ottaminen" sen nimissä, vaan aktiivisesti edesauttaa työväen taistelujen yhdistämistä, niin että työläiset ottavat taistelut omiin käsiinsä ja antavat työväen taistelulle vallankumouksellisen poliittisen suunnan.
Toimintamme
Proletariaatin taistelun päämäärien ja keinojen poliittinen selvittäminen, niiden historiallisten ja teoreettisteen edellytysten selvittäminen.
Organisoitu, yhdistetty ja kansainvälisellä tasolla keskitetty interventio, joka edesauttaa osaltaan prosessissa, joka johtaa työväenluokan vallankumoukselliseen toimintaan.
Vallankumouksellisten uudelleenjärjestäytyminen niin, että päämärä on aidon kommunistisen maailmanpuolueen perustaminen, joka on välttämätöntä kapitalistisen vallan kumoamiselle ja kehitykselle kommunistista yhteiskuntaa kohti.
Alkuperämme
Vallankumouksellisten organisatioiden näkökannat ja niiden toiminta ovat työväenluokan aikaisempien kokemusten ja oppien tulos, joita työväenluokan poliittiset organisaatiot ovat historiasta saaneet.
IKS:n alkuperä on tulos, jonka on tuottanut Kommunistien Liitto (1847-52) Marxin ja Engelsin vaikutuspiirissä, kolme Internationaalia (Kansainvälinen Työläistenyhdistys 1864-72, II Sosialistinen Internationaali 1889-1914, Kommunistinen Internationionaali 1919-1928), vasemmistokommunistiset ryhmät, erityisesti saksalainen, hollantilainen ja italialainen vasemmisto, jotka lähtivät Kolmannesta Internationaalista, kun se 1920- ja 1930- luvuilla taantui.