Kansainvälisiä Kommunistisia Virtauksia

Kapitalismi on yhteiskuntajärjestelmä, joka on ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ollut vaiheessa, jossa se vain rappioituu.  Kaksi kertaa se on syöstänyt  ihmiskunnan  kriisiin, maailmansodan, jäl­leenrakentami­sen ja uuden kriisin barbaa­riseen kierteeseen. Kah­deksankymmentäluvulla on alkanut sen lopullinen rappioitumen, sen hajoamistila.  Tälle peruutta­mattomalle historialliselle alamäelle on vain yksi vaihtoehto: sosialismi tai raakalaisuus, kommunistinen maailmanvallankumous tai ih­miskunnan tuho.

Pariisin kommuuni oli v. 1871 pro­letariaatin ensimmäinen yritys to­teuttaa tämä vallankumous. Edellytyksiä vallankumouksen toteuttamiseen ei tuohon aikaan vielä ollut.  Nämä edellytykset   toteutuivat kapitalismin siirtyessä rappiovaiheeseen, jolloin lokuun  vallankumous v. 1917  Venäjällä otti ensimmäisen  askeleen kohti aitoa kommunistista maailmanvallankumousta. Tämä ensimmäinen askel kuului  kansainvälisten vallankumouksellisten taistelujen aaltoon,  joka lopetti imperialistisen maail­mansodan ja  kesti useita vuo­sia. Tämän vallankumouksellisen liikkeen  epäon­nistuminen, varsinkin Saksassa vv. 1919 - 1923, johti siihen, että Ve­näjän vallankumous jäi paitsioon  ja degeneroitui  nopeasti. Stali­nismi ei ollut Venäjän vallanku­mouksen seuraus vaan sen hau­dankaivaja.

Ne hallitukset, jotka muodostuivat  Neu­vostoliittoon, Itä-Eurooppaan, Kii­naan, Kuubaan jne. ja joita kutsuttiin "sosialistisiksi" tai "kommunistisiksi" olivat vain valtiokapitalis­min erikoisen brutaaleja  muotoja. Tendenssi valtionkapitalismiin on maailman- laajuinen ja on tyypillistä kapitalismin rappeutumisvaiheelle.

1900-luvun alusta  lähtien ovat kaikki sodat olleet imperialistisia sotia pienten tai  suurten valtioiden välisessä kuolinkamppailussa kansainvälisen valta-aseman saavuttamiseksi tai säilyttämiseksi.   Nämä sodat ovat tuoneet ihmiskunnalle vain kuolemaa ja tuhoa. Työväenluokan on asetettava tätä vastaan  kansainvä­linen solidaarisuutensa ja taistelunsa por­varistoa vastaan kaikissa maissa.

Kaikki nationalistiset ideologiat - „kansallinen riippumattomuus", „kanso­jen itsemääräämisoikeus" jne. -  riippumatta siitä, puo­lustetaanko niitä etnisten, histori­allisten, uskonnollisten tai muiden tekosyiden nojalla -  ovat työläisille myrkkyä. Jos  työläisten pitää  puolustaa yhtä porvariston osaa toista vastaan, kiihote­taan heidät näin toisiaan vastaan ja ajetaan surmaamaan toinen toi­siaan sodissa, jotka ovat riistäjien välisiä sotia ja palvelevat myös näiden intressejä.

Kapitalismissa, joka on rappiovaiheessaan, ovat parlamentti ja vaalit pelkkää teeskentelyä. Kaikki kehotukset osallistu­a vaalisirkuk­seen, voivat vain vahvistaa valheita, joilla vaalit esitetään riistetyille  „aitona vaihtoehtona". Demokra­tia, jonka avulla porvaristo erityisen tekopyhästi  käyttää valtaa,  ei pohjimmiltaan eroa  kapitalis­min toisista vallankäytön tavoista,  so. stalinis­mista ja fasismista.

Kaikki porvariston osat ovat yhtä  taantumuksellisia. Kaikki nk. „sosialistiset"´ja „kom­munistiset" työväenpuolueet (entiset „kommunistit"), ääriva­semmiston järjestöt (trotskistit, maolaiset, ex-maolaiset ja julkiset anarkistit) muodostavat pääoman poliittisen koneiston vasemman siiven. Kaikki „kansanrintaman", „antifasistisen" rintaman ja „yh­teisrintaman" tak­tikonti, joka haluaa yhdistää pro­letariaatin intres­sin jonhonkin porva­ristoryhmän intressiin, palvelee vain sitä, että työväen­luokan taistelua kontrolloidaan ja ohjataan umpi­kujaan.

Samalla kun kapitalismi on  edennyt rappioitumisvaiheeseensa, ovat työnteki­jäjärjestöt tulleet kaikkialla osaksi kapita­listista järjestelmää työ­väenluokan keskuudessa. Kaikkien työnte­kijäjärjestöjen - riippumatta niiden järjestäytymismuodoista -  tehtävä on kontrolloida  työväenluokkaa ja sobotoida sen taistelua.

Jotta työväenluokan taistelu johtaisi tulokseen, on sen yhdistettävä yksittäiset taistelunsa, niin että se itse organisoi ja laajentaa ne. Tämä toteutuu itsenäisissä kokouksissa ja komiteoissa, joissa valitaan edustajat, jotka voidaan joka hetki valita tai myös vapauttaa edustustoimesta.

Työväenluokan keinoihin taistella ei   missään mielessä kuulu  terrorismi. Terrorismi tarjoaa sen ohella, että se on yksittäisten valtioieden keino käydä lakkaamatta sotaa,  aina kasvualustan porvariston manipuloinnille. Terrorismi on historiallisesti tulevaisuutta vailla olevien yhteiskuntaluokkien ja  pikkuporvariston rappeutumisen  ilmentymä.  Kun se puolustaa pienten vähemmistöjen salaista toimintaa, on se sen  luokkavoiman täydellinen vastakohta, joka perustuu tiedostavan ja  organisoidun proletari­aa­tin joukkovoimaan.

Työväenluokka on ainoa luokka, joka pystyy tekemään vallankumouksen. Vallanku­mouksellinen taistelu vie  työvä­enluokan eittämättä vastakkain kapitalistisen valtion kanssa. Voi­dakseen tuhota kapitalismin on työväenluokan tuhottava kaikki valtiot ja pe­rustettava työäenluo­kan diktatuuri maailmanlaajuisesti: työväenneu­vostojen kansainväli­nen valta, joka käsittää koko pro­letariaatin.

Yhteiskunnan kommunistinen muuttaminen työväenneuvostojen avulla ei tarkoita  „itsehallintoa" eikä   talouselämän „valti­ollistamista". Kommunismi vaatii kapitalististen yhteiskunnallisten suhtei­den tietoista kumoamista työvä­enluokan taholta: palkka­työ, tavaran tuotanto, valtioiden rajat. Tätä varten  on perustettava maail­manlaajuinen yhteisö, jonka toiminta kokonaisuudessaan tähtää inhimillisten tarpeiden täydelliseen tyydytykseen.

Vallankumouksellinen poliittinen organisaatio on proletari­aatin etujoukko, sen aktiivinen  osa pro­sessissa, jossa tiedostaminen työ­venluokan keskuudessa yleistyy.  Sen tehtävä ei ole „työväenluokan organi­soiminen" eikä „vallan ottaminen" sen ni­missä, vaan  aktiivisesti edesauttaa työväen  taistelujen yhdistämi­stä, niin että työläiset ottavat taistelut omiin käsiinsä ja antavat työväen taistelulle   vallan­kumouksellisen poliittisen suunnan.

Toimintamme

Proletariaatin taistelun päämää­rien ja keinojen poliittinen selvittäminen, niiden historiallisten ja teoreettisteen edellytysten sel­vittäminen.

Organisoitu, yhdistetty ja kansain­välisellä tasolla keskitetty interventio, joka edesauttaa  osaltaan proses­sissa, joka johtaa työväenluokan vallankumoukselli­seen toimintaan.

Vallankumouksellisten uudelleenjärjestäytyminen niin, että päämärä on aidon  kommunistisen maailmanpuolueen perustaminen, joka on välttämätöntä kapitalistisen vallan kumoamiselle ja kehitykselle kommunistista yh­teiskuntaa kohti.          

Alkuperämme

Vallankumouksellisten organisati­oiden näkökannat ja niiden toiminta ovat työväenluo­kan aikaisempien kokemusten ja  oppien tulos, joita työväenluokan poliittiset orga­nisaatiot ovat historiasta saa­neet.

IKS:n alkuperä on tulos, jonka on tuottanut Kommunistien Liitto (1847-52) Marxin ja Engelsin vaikutuspiirissä, kolme Internationaalia (Kansainvälinen Työläistenyhdistys 1864-72, II Sosialistinen Internati­onaali 1889-1914, Kommunistinen Internationionaali 1919-1928), va­semmistokommunistiset ryhmät, erityisesti saksalainen, hollantilainen ja italialainen vasemmisto,   jotka lähtivät Kolmannesta  Internationaalista, kun se 1920- ja 1930- luvuilla taantui.